Tiedättekö sen tunteen kun kaikki menee vain päin persettä? Mikään ei onnistu, mikään ei kiinnosta. Mulla oli juuri sellainen päivä tänään.
Aamu alko ihan kivasti, heräilin, suihkun ja aamupalan kautta töihin. Meillä oli tänään ihania lapsia eikä yhtäkään ärsyttävää kiukkupyllyä. Sillon ajattelin, että ehkä tästä päivästä tulee kiva. No ei tullut. Mulla tuli maha ihan tajuttoman kipeäksi, en sitten tiedä johtuuko vieläkin menkoista vai oonko oikeasti tulossa mahatautiin, koska menkkakipvut mulla on AINA selässä.
Sitten tajusin, että oon mitä todennäköisemmin menettänyt yhden hyvän ystävän. Tunnettiin yli kaksi vuotta jonka aikana tekstailtiin ja meseteltiin ja juteltiin Skypessä ihan hurjan paljon. Nyt kaksi viikkoa sitten nähtiin vasta ensimmäistä kertaa livenä. Sen jälkeen sain tältä tyypiltä kaksi tekstiviestiä, ihan perusläpänheittoa, ei mitään kummallista. Nyt ei ole kuitenkaan kahteen viikkoon ihmisestä näkynyt mitään, eilen laitoin viestiä koskien parin viikon päästä olevaa tapaamista. Mitään vastausta ei ole kuulunut.
Samalla tavalla kävi puolitoista vuotta sitten, tää tyyppi vaan lakkasi vastaamatta. Oltiin juttelematta ja pitämättä yhteyttä joku 4kk ja sitten taas yhteydenpito jatkui. Mä en kuitenkaan jaksa sitä enää, joko pidetään yhteyttä tai ei. Mä en enää vaan yksinkertaisesti jaksa olla pallo mitä voi pompotella ihan miten tahansa. Jos toista ei kiinnosta enää olla minuun yhteydessä, niin voisi edes laittaa viestiä, ei vaan jättää vastaamatta. Mä vaan en jaksa tätä enää, joten päätin että ehkä on vaan parasta että lakkaan välittömästi odottamasta minkäänlaista tekstiviestiä tms tältä ihmiseltä. Ainut paska puoli tässä nyt enää on, että saatan joutua/päästä samalle paikkakunnalle opiskelemaan. No se on sen ajan murhe, ja kun kyse ei kuitenkaan ole mistään pikkukylästä niin ehkä me ei törmätä. Ja jos törmätään niin sitten törmätään. Ja huom JOS pääsen opiskelemaan :D
Sori tää kauheen sekainen sönkötys, pakko vaan päästä jollain tapaa purkaan ajatuksia, niin ei tarvitse yksin mietiskellä ja pääsee nukkumaankin :)
Aamu alko ihan kivasti, heräilin, suihkun ja aamupalan kautta töihin. Meillä oli tänään ihania lapsia eikä yhtäkään ärsyttävää kiukkupyllyä. Sillon ajattelin, että ehkä tästä päivästä tulee kiva. No ei tullut. Mulla tuli maha ihan tajuttoman kipeäksi, en sitten tiedä johtuuko vieläkin menkoista vai oonko oikeasti tulossa mahatautiin, koska menkkakipvut mulla on AINA selässä.
Sitten tajusin, että oon mitä todennäköisemmin menettänyt yhden hyvän ystävän. Tunnettiin yli kaksi vuotta jonka aikana tekstailtiin ja meseteltiin ja juteltiin Skypessä ihan hurjan paljon. Nyt kaksi viikkoa sitten nähtiin vasta ensimmäistä kertaa livenä. Sen jälkeen sain tältä tyypiltä kaksi tekstiviestiä, ihan perusläpänheittoa, ei mitään kummallista. Nyt ei ole kuitenkaan kahteen viikkoon ihmisestä näkynyt mitään, eilen laitoin viestiä koskien parin viikon päästä olevaa tapaamista. Mitään vastausta ei ole kuulunut.
Samalla tavalla kävi puolitoista vuotta sitten, tää tyyppi vaan lakkasi vastaamatta. Oltiin juttelematta ja pitämättä yhteyttä joku 4kk ja sitten taas yhteydenpito jatkui. Mä en kuitenkaan jaksa sitä enää, joko pidetään yhteyttä tai ei. Mä en enää vaan yksinkertaisesti jaksa olla pallo mitä voi pompotella ihan miten tahansa. Jos toista ei kiinnosta enää olla minuun yhteydessä, niin voisi edes laittaa viestiä, ei vaan jättää vastaamatta. Mä vaan en jaksa tätä enää, joten päätin että ehkä on vaan parasta että lakkaan välittömästi odottamasta minkäänlaista tekstiviestiä tms tältä ihmiseltä. Ainut paska puoli tässä nyt enää on, että saatan joutua/päästä samalle paikkakunnalle opiskelemaan. No se on sen ajan murhe, ja kun kyse ei kuitenkaan ole mistään pikkukylästä niin ehkä me ei törmätä. Ja jos törmätään niin sitten törmätään. Ja huom JOS pääsen opiskelemaan :D
Sori tää kauheen sekainen sönkötys, pakko vaan päästä jollain tapaa purkaan ajatuksia, niin ei tarvitse yksin mietiskellä ja pääsee nukkumaankin :)
