Osa 2. Ruotsissa seikkaileminen sekä keikkatunnelmia

Koko yö tuli nukuttua tosi huonosti. Sää merellä oli tosi tuulinen ja vähän väliä laiva keikkui ees taas aiheuttaen inhottavaa pahoinvoinnin tunnetta ja unettomuutta. Olin siis hereillä lähes koko yön ja tulikin nukuttua semmoinen kolme tuntia. Lopulta, kun keinuminen vähän rauhoittui ja sain unen päästä kiinni, niin eiköhän se herätyskello alkanut soimaan. Tai siltä se ainakin tuntui. Alettiin kunnon koomassa laittaa tavaroita kasaan ja "syödä" aamupalaa, toisin sanoen söin väkisin yhden banaanin, etten pökertyisi heti kauheassa ihmismassassa samalla, kun pitäisi tuhottoman painavaa laukkua vetää. Oikeastihan mun laukku painoi aikas tasan tarkkaan 11kg, mutta aamulla kun alat väsyneenä sitä raahaamaan, niin se tuntui ainakin kakskytkiloselta järkäleeltä. 

Laivasta päästiin eksymättä ulos ja saman tien suunnattiinkin terminaalin kahvilaan aamukahveelle. Ilman huipputärkeää aamukahvia ei tästäkään päivästä olisi tullut varmaan yhtikäs mitään. Kahvi oli kallis ja pieni, mutta sitäkin nautinnollisempi. 

Kahvihetken jälkeen mentiin penkeille istumaan ja nauttimaan vähän lisää aamiaista, toisin sanoen lisää banaania nassuun. Kun mahat oli täytetty ja kartta hankittu niin ruvettiin vähän suunnittelemaan päivän aikataulua ja reittejä. Tultiin siihen tulokseen, ettei tällä kertaa todellakaan raahata laukkuja tuota kuuden kilometrin matkaa keskustaan, vaan otetaan ihan suosiolla tunnelbanaan liput ja hurastaan semmosella sitten kaupunkiin ja niinhän me tehtiin! Aluksi oli kauhee ongelma, että mites me ne liput saadaan. Onneks meidän edellä jonossa oli joukko suomalaisia, jotka ystävällisesti neuvoivat, että meidän on viisainta ostaa Access kortti ja ladata siihen 24h travelcard ja niinhän me tehtiin. Onneksi nämä ystävälliset suomalaiset neuvoivat meitä ostamaan ensiksi sen Access-kortin, koska viimeksi oli tosi monimutkasta mennä sillä prkleen pahvilipulla kun sitä piti joka paikkaan näyttää erikseen eikä leimata porttiin. 

Siitä sitten mentiin muutaman pysäkin verran T-Centralenille ja pohdittiin, että mitäs nyt. Meidän pitäis varmaan mennä Stockholm Central Stationille, mutta missäköhän se on ja miten me päästään sinne? Lopulta kerettiin ehkä kymmenen sekuntia seistä keskellä katua kartta kädessä, kun joku ystävällinen herrasmies tuli kysymään, että mihis otte menossa? Kerrottiin, sitten matkakohteemme ja hän ystävällisesti neuvoi, että kävelkää tytöt tuonne suoraan ja ootte perillä. Ei ollut siis kauhean monimutkainen reitti tällä kertaa, viimeksi sitä sai kissojen ja koirien kanssa ettiä. 

Ekana Stockholm C:llä suunnattiin tietenkin Starbucksiin ja tilattiin aika jäätävän hyvän makuset kahvit. Tai no, mä taisin tilata kahvin ja Alisa muistaakseni kaakaon. Istuttiin sitten pitkään nauttimassa niistä, sekä ilmaisesta WiFi-mahdollisuudesta. Lopulta, kun kahvit ja kaakaot oli nautiskeltu niin lähdettiin lähijunalla hotellille viemään matkalaukkuja säilöön ja sen jälkeen takaisin samaan paikkaan syömään herkullinen mäkkäriateria sekä vähän kierteleen muutamaa liikettä. Ihan kauheasti ei kyllä kierrelty, kun kello alkoi lähestyä Check-Inn aikaa ja suunnattiin siis taas hotellille. Saatiin sitten samantien avaimet ja laukut pienten oviongelmien jälkeen ja mentiinkin heti mielenkiinnolla tutkimaan, että millainen hotellihuone saatiin. Olin itse inasen pettynyt, kun viimeksi meillä oli iso huone, missä oli kylpyamme sekä olohuone erikseen. Nyt se oli kuitenkin "vain" normaalin hotellihuoneen kokoinen ilman kylpyammetta. Noh, pettymys häipyi nopeasti, kun alkoi ajatteleen parin tunnin päästä koittavaa, varmasti aivan huikeaa keikkaa!

Hetki me taidettiin hihhuloida netissä puhelimilla ja muuten vaan tsillailla, kunnes alettiin vaihteleen vaatteita ja valmistautumaan henkisesti keikkaan. Noh, kauheita valmistautumisia se ei vaatinut ainakaan itseltäni, sillä olin ihan superinnoissani! Viime vuoden keikka oli jo itsessään ollut tosi mahtava, joten osasin odottaa, että tämä on myös vähintään yhtä mahtava! Nyt varsinkin, kun oli kunnon keikkaseuraa, niin ajattelin tästä tulevan ikimuistoinen kokemus.

Alisan ihant legginsit, mitkä se pisti keikalle!

Vihdoin, kun monien mutkien kautta vaatteet oli valittuna, suomen lippu kiinnitettynä laukkuun ja itse keikkaliput mukana, niin oltiin valmiina lähtöön! Juna-asemalla saatiin hetki odotella saapuvaa junaa ja oli kylmä! Ei viitsitty ottaa takkia mukaan, kun se olisi kuitenkin ollut tiellä keikalla, joten urheasti istuttiin siinä tuulessa asemalla ja odotettiin junaa saapuvaksi.

Junaan astuessa huomasi, että siellä oli muutama muukin tulossa Solnaan, mutta se ei kuitenkaan ollut mitenkään järjettömän täynnä vaan mahduttiin ihan hyvin seisomaan. Parin pysäkinvälin kuluttua oltiinkin jo Solnassa ja poistuttiin 4/5 junan matkustajien kanssa ulos. Friends Arena näkyi jo asemalta ja jännitys alkoi jo pikkuhiljaa hiipimään. Lyhyen kävelymatkan päästä saavuttiinkin jo Arenalle ja mentiin suoraan omalle Entrelle ja turvatarkastusten kautta lipun piippaamiseen ja omien paikkojen etsimiseen. Lähdettiin aluksi väärään suuntaan etsimään paikkojamme, koska mun on vaan niin vaikea erottaa oikeata ja vasenta toisistaan. Omat paikat kuitenkin löytyi helposti eikä onneksi tarvinnut kiivetä kenenkään ylitse. Oltiin siis korkeimmassa katsomossa alarivillä, joten paikat oli tuhat kertaa paremmat kuin edellisellä keikalla. Kyllä kieltämättä vähän harmitti, ettei saatu paikkoja enää alakatsomosta, sillä sielä tietenkin olisi nähnyt parhaiten, mutta siihen on tyydyttävä mitä on! 

Alisa fiiliksissä juna-asemalla!!!

Fiilis areenalla oli ihan mahtava ennen lämppäriä ja varsinaista esiintyjää! Musiikki raikas ja ihmiset lauloi mukana jos vain tunsivat biisin. Alisan kanssa tuli vedettyä ainakin Little Mixin Wings niin kovaan ääneen, ettei hyvä tosikaan. Kaikista hienoin oli Macarena joka taisi soida lämppärin jälkeen ennen varsinaista konserttia. Koko Areena tanssi ja fiilis oli oikeasti katossa! Myös valokeilamiehet, tai no yksi heistä, ryhtyi mukaan tanssimaan ja saikin osakseen ablodeja ja riemunkiljahduksia. Aivan mahtavaa yhteishenkeä siis luotiin niin meidän konserttiinosallistujien kesken kuin myös staffin kesken!

Lämppärinä tänä vuonna toimi odotettu 5 Seconds of Summer! Aivan mahtavaa energiaa ja laulutaitoa heillä! Hekään eivät istuneet siihen perinteiseen "poikabändimuottiin", sillä jokaisella heistä taisi olla soitin kädessä ja silti taisi jokainen laulaa lurauttaakin. He ovat siis monikykyisiä lahjakkuuksia! Itseäni jäi vähän viime vuonna harmittamaan, kun 5 Seconds of Summer ei tullutkaan Ruotsiin esiintymään. Sen sijaan meillä oli lämppärinä Camryn, joka oli myös valtavan hyvä laulaja, mutta itselläni hän ei vain sytyttänyt. 

Joka tapauksessa 5SOS teki kyllä lämppärinhommansa täysillä ja koko yleisö oli jo valmiina pääesiintyjään eli One Directioniin.

Hetken sai tietenkin vielä odotella One Directionia, mutta tylsää ei ollut, kun koko ajan soi mahtava musiikki taustalla (mm. Little Mixia, 5SOS:ia ja Olly Mursia). Hetki kuitenkin, kun One Direction aloitti, niin tunnelma nousi sata prosenttia. He alottivat heti suoraan biisillä, kuten moni muukin artisti ja muutama biisi tuli heillä vedettyä ennenkuin rupesivat huudattamaan faneja ja vetämään välispiikkejä. Monta kertaa pojat totesivat, kuinka Ruotsi ja Tukholma on heille kuin toinen koti ja on aina yhtä miellyttävä sinne tulla. Eikä kyllä ihme, pojathan taisivat melkein koko ensimmäisen albuminsa (Up All Night) nauhottaa Tukholmassa, tuli siis siellä varmasti paljon vietettyä aikaa. Kaikista parasta oli kuitenkin heilutella omaa Suomenlippua, kun he julistivat rakkauttaan Tukholmaa kohden, taisin pari ihmettelevää mulkaisua saada viereiseltä äidiltä ja tyttäreltä. Noh, voin ainakin sanoa olevani ylpeä suomalainen! 

Yhden yllättävän puolen keikalla kuitenkin huomasin. Aikaisemmilla keikoilla missä olen ollut, niin yleisö on automaattisesti noussut seisomaan, kun esiintyjä on aloittanut, nyt ei kuitenkaan meidän katsomossa kukaan noussut ylös. Muutaman biisin ajan istuskeltiin kaverin kanssa penkeillä, kunnes päätettiin nousta ylös ja alkaa joraamaan ja johan itelläkin se fiilis nousi entisestään vaikka aiemmin ajatteli, ettei se voisi tästä nousta. Melkein kaikki loput biisit seistiin, tanssittii, laulettiin ja hurrattiin kovaa. Muutaman hitaammat kipaleet istahdettiin penkeille kuutnelemaan. Loppujen lopuksi oltiin koko meidän katsomon ainoat henkilöt, ketkä saivat perseensä ylös penkistä. 

Pojat vetivät aivan upean shown ja oli tunnelma aivan totaalsen katossa, kun he poistuivat lavalta. Tyhmänkin olisi siinä vaiheessa pitänyt tajuta, että tietenkin he tulevat vielä takaisin. He eivät olleet sanoneet heippoja ja kumartaneet, mitä jokainen itseään kunnioittava artisti tekee. He eivät myöskään olleet laulaneet uusimman levynsä yhtäkään sinkkua, Story Of My Lifeä, You and I:ta sekä tietenkin Best Song Everiä. Moni lähti siinä vaiheessa jo menemään, samaan tapaan kuin äiti-tytär pari minun vierestäni. Hetki saatiin kuitenkin odotella, kunnes jätkät tulivat takaisin veätmään keikan viimeisen kipaleet. Siinä vaiheessa koko meidänkin katsomo nousi seisomaan, eikä enää oltu ainoita jotka menivät musiikin mukana! 

Loppujen lopuksi keikka oli aivan mahtava, enkä oo paremmalla keikalla vielä toistaiseksi ollut. One Direction teki juuri sitä, mitä he tekevät parhaiten; lauloivat ja antoivat mennä. Olen kyllä oikeasti niin ylpeä heistä, he tekevät asiat juuri niin kuin heille itselleen on tutuinta ja parasta. He eivät ole alkaneet tehdä mitään kömpelöitä tanssirutiineja (myönnetään pois, he eivät osaa edes tanssia :D) tai muutakaan väkisin väännettyä, vaan he oikeasti tekevät sitä omaa juttua. Heistä myös jokainen on aivan järjettömän lahjakas laulaja ja yhdessä he kuulostavat tyrmäävältä, en siis ihmettele miten heistä on tullut näin kuuluisia. 

Keikan jälkeen suunnattiin kuitenkin tiemme kohti juna-asemaa ja Sollentunaa hotellille. Junaa saatiin kyllä odottaa kauan, ja ihmeteltiinkin, että miksi ihmeessä ei niitä junavuoroja olla lisätty, kun kuitenkin tiedettiin, että siellä tulee oleen porukkaa järjettömästi. Hotellille kuitenkin ehjin nahoin päästiin ja saman tien taidettiinkin alkaa vetään unta palloon. 

Seuraavana aamuna taidettiinkin lähinnä laiskotella (ja syödä aivan jäätävän hyvä aamupala) ja pakkailla. Kahdeltatoista piti huone luovuttaa ja vaihtaa hotellia. Suunnattiinkin sitten suoraan junalla kohti Arlandan lentokenttää ja siellä shuttle bussilla hotellille. Pienten maksuongelmien jälkeen vietiin kamat huoneeseen ja lähdettiin etsimään ruokailupaikkaa. Suunnattiinkin sitten läheiselle ostoskeskukselle, missä ensiksi käytiin ruokakaupassa ostamassa vähän syötävää ja sen sellaista. Seuraavaksi alettiin katsomaan ruokailupaikkaa ja tultiinkin siihen tulokseen, että taas "päästään" mäkkäriin syömään, sillä monen kilometrin säteellä ei ollut yhtäkään muuta ruokapaikkaa. Samat pöperöt siis nassuun, kuin edellisenä päivänä ja suunta takaisin hotellille. Hotellilla taidettiinkin sitten vaan tsillailla ja käytiin juomassa margaritat (mitä saatiin puoli tuntia odotella!) ja sen  jälkeen suunnattiinkin nukkumaan.

Seuraavana aamuna saatiin taas nukkua pitkään ja  luovuttaa hotelli puolen päivän aikaan. Koska ei jaksettu alkaa matkalaukkuja raahaamaan mihinkään, niin suunanttiinkin saman tien Arlandan lentokentälle, vaikka tiedettiin, että jouduttaisiin istuskelemaan ja odottelemaan yhteensä kahdeksan tuntia. Kuitenkin taas mietittiin, että mielummin istutaan lentokentällä missä on edes joitakin kauppoja mitä kiertää, kuin hotellin aulassa missä ei ole mitään tekemistä. Mentiin siis tekemään Check-Inn ja laukkujen luovutus. Turvatarkastuksesta pääsin läpi kirkkain paperein, mutta Alisa joutui lähempään tarkasteluun. Noh, eipä siinä mitään, Alisalla oli vain jäänyt vyö, mikä siis tietenkin aiheutti hälyn. 

Suunnattiinkin sitten istumaan suoraan kahvilaaan ja juomaan kahvit ja syömään sämpylät. Taxfree taidettiin sen jälkeen kiertää pikaisesti läpi, mutta mitään ei ostettu. Lopulta siis istuttiin muutama tunti kahvilassa ja päästiin sitten lentokoneeseen. Kolme ekaa tuntia istukselua meni vielä suhteellisen helposti mutta viimeisen neljän tunnin aikana alkoi jo vähän perse ja mielenterveys järkkyä ja olisi kyllä kaivannut vähän raitista ilmaa ja jotain muuta tekemistä kuin puhelimen ja iPadin tutkiskelua. Kun kahdeksan tuntia on samoja Facebookviestejä lukenut, niin ne alkaa käymään INASEN tylsiksi. Lopulta kuitenkin päästiin onnellisesti koneeseen ja kone lähti ajoissa Arlandasta. Seuraavassa osassa sitten kuulette millaisten kommelusten kautta päädyttiin hotellille. Kellohan oli siis jo noin 23 kun saavuttiin Heathrown kentälle, joten saatiin kyllä pähkäillä, että millä ihmeellä me hotellille päästään.

ps. Pahoittelen kuvien tyhmyyttä, huonoa muotoa ja laatua, ei ollut kaikista paras kamera keikalla mukana ja muualta mulla ei valitettavasti tostat Ruotsin osuudesta sitten ookkaan kuvia kuin tuolta keikalta. Joten syvät pahoitteluni tästä.

Osa 1. Ennen matkaa ja matkalla Ruotsiin

Pahoittelen heti näin alkuun käytännössä kuvatonta postausta, mulla ei oo ittelläni tuolta ajalta yhtäkään kuvaa puhelimessa tai kamerassa. En tiedä onkon Alisalla kuvaa, mutta myöhemmin lisäilen jos löytyy! Seuraavassa postauksessa tulee kuitenkin olemaan PALJON kuvia! Aion toteuttaa tämän reissun kertomisen siis yhteensä jopa neljässä postauksessa; ensimmäisessä kerron hieman fiiliksiä ja suunnitelmia ennen reissua sekä laivamatkalta ajatuksia. Seuraava postaus keskittyy vain ja ainoastaan Ruotsissa olemiseen ja kolmas sitten Lontooseen. Viimeisin postaus tulee olemaan videopostaus mistä löytyy meidän hieno videokooste reissulta. Kuvattiin siis ahkerasti videopätkiä, jotta jäisi vähän erilaista muistoa reissuta!

Tuli siis tuolla menneellä viikolla käytyä "vähän" ulkomailla. Lähdettiin siis ystäväiseni Alisan kanssa retkelle, millä ei välttämättä ihan kauheasti ollut järkeä. Jos vaikka käydään ensiksi läpi meidän hienoista hienoin reittimme. Alisa siis asuu Oulun lähellä pienellä paikkakunnalla ja tuli sieltä tänne Tampereelle päivää aikaisemmin. Siitä lähdimme sitten perjantaina kohti TURKUA mistä menimme laivalla TUKHOLMAAN. Tukholmassa vietimme yhteensä kaksi yötä, jonka jälkeen lensimme Arlandan lentokentältä LONTOOSEEN. Ja jotta reissu ei kävisi tylsäksi, niin yövyimme Lontoossa yhteensä viisi yötä ja lensimme HELSINKI-VANTAALLE, jonka jälkeen tulimme isäni kyydillä takaisin TAMPEREELLE.

Ja jotta meidän reissu ei olisi käynyt liian tylsäksi, niin yövyimme neljässä eri hotellissa sekä laivalla. Alun perin meidän piti yöpyä vain kahdessa hotellissa, yksi kummassakin maassa, mutta mutkien astuessa tiellemme tulikin sitten varailtua muutamia hotelleja lisää. Eli meidän hotelliselkkaus eteni käytännössä näin: Aluksi varasimme laivamatkat ja hotellin kahdeksi yöksi Tukholmaan Tallink Siljan kautta, tämän jälkeen otimme Lontoosta hotellin Acton Townista halvalla. Kuitenkin n. viikkoa ennen reissua rupesimme pohtimaan tuota Lontoon hotellia, se oli äärimmäisen halpa ja saanut huonot arvostelut. Lopulta päätimme, että mielummin otamme toisen hotellin vähän kalliimmalla ja paremmalla paikalla,ettei tarvitse pelätä matkatavaroiden tai siisteyden puolesta. Päädyimme lopulta Crystal Palacessa olevaan Queen's Hoteliin. Tämä uusi hotelli oli vähän kauempana keskustasta, mutta kuitenkin helppojen yhteyksien päässä ja oli inasen kalliimpi, mutta samalla saanut myös paremmat arvostelut. Koska hotelli oli kuitenkin kategoriaa "halppis" niin ei kauheasti kuitenkaan siltä odotettu.

Tämä hotelli otettiin kuitenkin vain neljäksi yöksi, sillä meidän lento lähti lauantaiaamuna yhdeksältä ja päätettiin, että saadaan nukkua reippaasti pidempään, jos otetaan lentokenttähotelli ja hyvä, että näin teimme! Päädyimme Premier Inn hotelliin, josta oli "helppo" kuljetus lentokentälle ja takaisin.

 Noh, sitten parin päivän päästä Alisa rupesi tarkemmin katselemaan meidän laiva- ja hotellivarauksia ja huomasi iloksemme, että oltiin pöljinä varattu hotelli vain yhdelle yölle. Soitin sitten puolipaniikissa vielä vartin aukiolevaan asiakaspalveluun,ettei meidän lapuissa ole vaan virhettä, koska kummatkin muistettiin, että oltaisiin kahdelle yölle se hotelli valittu. Kun vihdoin asiakaspalvelusta vastattiin kerrottiin mulle sama, mitä meidän papereissa jo luki. Eli ei kun hotellin etsintään! Päädyttiin tässäkin sitten lentokenttähotelliin, vaikka meidän lento lähtikin vasta kahdeksalta illalla. Valittiin siis Connect Arlanda, koska se oli fiksun matkan päästä lentokentästä ja mitä parasta, sinne meni ilmainen bussikuljetus!

Lopulat vierähti viimeiset pari päivää kummallakin meillä töiden parissa nopeasti ja johan Alisa oli painavan matkalaukkunsa kanssa täällä Tampereella! Siinä sitten itse aloin pakkaileen melkein (ei kuitenkaan ihan!) kiireessä ja yhdet housut jouduinkin puolikosteina laukkuun heittämään, kun ne eivät pyykin jälkeen kerenneetkään kuivua kokonaan. Noh, se ei menoa (tai muita matkatavaroita) haitannut, vaan tavarat tungettiin laukkuun, laukku kiinni ja menoksi! Suunnattiin siis ensiksi nassukkamme kohti Rautatienkadun Forexia, jotta saisimme vähän paikallista valuuttaa. Mentiin kyllä Forexiin juuri oikeaan aikaan, sillä siellä alkoi olemaan Ruotsin Kruunut loppu! Valuutanvaihdoksien jälkeen mentiin tien toisella puolella olevalle Rautatieasemalle odottelemaan meidän junaa. Siinä sivussa piti tietenkin hakea Ärrältä vähän matkaevästä ja laskeskella, että kuinkas paljon sitä rahaa nyt sitten onkaan. 

Lopulta meidänkin juna ilmesty taululle ja aika vierähti sen verran, että oli fiksua lähteä kohti oikeaa laituria ja junaa. Tällä kertaa ei toistettu samaa fiaskoo, minkä toistin siskoni kanssa viime keväänä, nimittäin menimme junalla Turun sijasta Helsinkiin. Onneksi huomattiin moka tarpeeksi aikaisin ja kerettiin täydellisesti meidän laivaan. Tällä kertaa kuitenkin mentiin suoraan Turkuun ja päästiin vielä samalla junalla satamaan asti! Piti vaan käydä laiturilta ostamassa lippu, koska meidän tuurilla jos oltaisiin ilman lippua matkustettu, niin oltaisiin aivan varmasti jouduttu ostamaan lippu monta kertaa kalliimmalla junasta. Saavuttuamme Turun satamaan seurattiin jotain hyvin epämääristä polttariporukkaa meidän terminaaliin. Käytiin tekemässä Check-Inn ja mentiin samantien istuskelemaan terminaalin kahvilaan ja heiluteltiin viereiseen laituriin menevälle Viking Linen Gracelle missä äitini oli. Oli kyllä kieltämättä hauska "kohtaaminen". Kumpikin samaan aikaan samassa satamassa ilman, että kerettiin näkemään. 

Ikuisuudelta tuntuneen istumsien ja odottelemisen jälkeen päästiinkin laivaan raahaamaan painavat matkalaukkumme portaita pitkin kaksi kerrosta ainakin ylöspäin. Rehkiminen tuli kuitenkin palkittua hetken kuluttua täyttävällä seisovalla pöydällä. Oli aivan sairaan hyvää ja täyttävää ja tulikin myös ensimmäistä kertaa maistettua sushia. Oon silti henkilökohtaisesti edelleen sitä mieltä, että Viking Linella on paljon paremmat ruoat, kuin Siljalla. En sitten tiedä mistä tämä johtuu, eri mieltä saa toki olla!

Mahat täysinä mentiin hetkeksi shoppailemaan ja lopulta itse en ostanut mitään tax freestä vaikka Alisa saikin heti ostettua matkan ensimmäiset tuliaiset! Siitä sitten suunnattiin nokat kohti hyttiä ja yöunia. 

Seuraavassa postauksessa käsittelenkin sitten meidän reissun Ruotsi-osiota, missä tulee olemaan mm. raporttia keikalta sekä lentokenttäseikkailua!