My passion

Monet minut tuntevat/blogiani lukevat tietävät, että rakastan musiikkia, ja sitä tämäkin postaus tulee käsittelemään. Skippaa siis jos et halua kuulla mitään poikabändeistä yms muusta musiikkiin ja toisen musiikkimaun kritisointiin liittyvästä.

Tämä on siis vanhimmat fanitukseni kohteen uusimmalta levyltä. Kuka arvaa? No Backstreet Boyshan se tietenkin. Olisikohan ollut kasi vai ysiluokka, kun ystäväni tutustutti minut tähän aivan mahtavaan poikabändiin ja siitä asti sille on kuulunut pieni osa sydämenstäni. Bäkkäreiden myötä tykästyin moniin poplaulajiin ja erityisesti poikabändeihin. Tällä hetkellä Backstreet Boyssin lisäksi fanitan kahta vähän uudempaa poikabändiä; brittiläis-irlantilaista One Directionia joka muodostettiin vuoden 2010 X-factorissa sekä brittiläistä Union J:tä, joka muodostettiin vuoden 2012 X-factorissa.

Works with me!

Tän postauksen tarkoitus ei ollut kuitenkana luetella lempiändejäni ja miten tutustuin niihin, vaan niiden saama kritiikki. Uskoisin, että poikabändit ja miespuoliset poplaulajat saavat musiikkimailmassa eniten kritiikkiä. Moni väittää, että ne ovat vain teinitytöille, jotka kuuntelevat heitä vain ulkonäön vuoksi. Varsinkin tuommoinen kommentointi ja kritiikki suututtaa minua, olenko minä 15-vuotias teinityttö joka kuuntelee musiikkia ulkonäön takia? En todellakaan.

Kaikki musiikkibisneksessä työskentelvät saavat kritiikkiä, mikä on minusta hyvä. Eihän kukaan voisi kehittää itseään, jos ei saisi kritiikkiä. On kuitenkin aivan eri asia saada normaalia kritiikkiä ja palautetta kuin negatiivista perusteetonta paskaa niskaansa. Mä oon näiden vuosien aikana aika onnistuneesti saanut sulhjettua korvani kaikelta tollaiselta, mutta aina välillä se saa mun veren kiehumaan.

Sain tähän postaukseen innostuksen yhdenltä facebookkaveriltani, kenen kanssa ei tule paljoakaan ikinä juteltua. Hän todella usein kommentoi kaikkea todella negatiivisesti ja suorastaan paskamaisesti, mistä hän ei itse pidä ja ihmettelee jälkeenpäin, että miksi jotkut sanovat hänelle vastaan ja suuttuvat. Ja kun tulee hetki, kun esim. hänen lempibändiä kritisoidaan hän vetää semmoisen shown että huhhuh. Mä oon sitä mieltä, että jokainen saa kuunnella sitä musiikkia mitä haluaa, kunhan antaa muidenkin kuunnella sitä musiikkia mitä toiset haluavat kuunnella. Eivät kaikki voi tykätä kaikesta. En mäkään tykkää raskaasta musiikista, mistä ei saa sanoista selvää, mutta en kritisoi sitä siitä syystä etten itse siitä pidä. Tiedän miltä tuntuu kun sun omaa lempibändiä haukutaan, joten en halua toisenkaan kärsivän siitä.

Ja mä olen aika tilastojen vastainen Directioneri; oon 20 vuotias ja kuuntelen koska ne tekee vaan pirun hyvää musiikkia ja osaavat oikeasti laulaa. Sama pätee myös Union J:hin ja Backstreet Boyssiin, sillä erolla, että Bäkkäreiden fanit ovat kaikenikäiset.

Ja hei, mitä sitten jos levyllä olevaa musiikkia käsitellään, niin että se kuulostaisi virheettömältä? Mä ainakin kuuntelen levyltä mielummin virheetöntä  musiikkia ja keikalla tietenkin livelaulamista. Jos nykypäivänä musiikkia ei levyille muunneltaisi, ei sitä myöskään kuunneltaisi, se leimattaisiin heti huonoksi ja laulutaidottomaksi.

Tästä tuli nyt tosi sekainen teksti, mutta toivottavasti joku ymmärsi mun pointin. Mä mtyös haluan aloittaa "haasteen" ja toivottavasti joku lähtee tähän mun kanssa mukaan. Eli annetaan muiden kuunnella sitä musiikkia mitä kuuntelee, ja kuunnellaan me sitä mitä me halutaan! Ei siis  haukuta toisia bändejä tai artisteja vaikka ei niistä tykätäkään, vaan ilmaistaan fiksusti. Anyone?

Ei niin kivoja uutisia

Anteeksi taas hiljentyminen, syyllistyn siihen kyllä liian usein. Tällä kertaa minulla on siihen kuitenkin edes jonkinlainen syy, nimittäin meidän rakas sekarotuinen koiramme Luppa on sairastunut märkäkohtuun.

Huomattiin siis perjantaina (nyt lauantai) että lattialla oli veritippa. Eikä se pelkästään ollut verta vaan oli jotain sakeampaa ja rusehtavampaa mitä itse epäilin heti mädäksi ja aloin miettiä kohtutulehduksen mahdollisuutta. Siinä siskoni alkoikin sitten tutkia tarkemmin ja hieman alapäätä kun reunalta painoi niin sitä veristä mätää alkoi kunnolla tulla. Ei siis muutakuin juoksuhousut jalkaan ja soittamaan eläinlääkärille. 

Me ollaan meidän kissan ja koiran kanssa käyty samassa eläinlääkärissä, Tampereen Nekalassa sijaitsevassa Kissassa ja koirassa. Siellä on vain yksi lääkäri ja näin saa kyllä takuun hyvästä ja laadullisesta hoidosta. Viimeksi siellä käytiin leikkauttamassa meidän narttukissa ja tosi hyvää ja halpaa palvelua saatiin vaikka meidän neiti pistikin aluksi kunnolla vastaan. 

Nyt siis tosiaan sinne soitettiin ja heiltä sanottiin että eivät millään pysty enää samana päivänä ottamaan ja seuraavan kerran on maanantaina auki. Ehdottivat, että soitetaan Tampereen Tuhatjalkaan, päivystävään, mutta koska nyt on ollut paljon liikkeellä juttua huonoista kokemuksista, niin aika vastahakoisesti äiti alkoi ettiin netistä sen numeroa. Numero kyllä löytyi mutta maksut oli pöyristyttäviä; arkisin 4e plus 2e minuutti ja klo 18 jälkeen 18e plus 4e minuutti!! Kuka noin paljon maksaa puhelinsoitosta!! Soitettiinkin sitten Reviiriin, eli tuolle lähimmälle eläinlääkärille ja sieltä sanoivat, että kontrollikäynti tulee maksamaan parisataa euroa ja itse leikkaus 800-1000e. Eipä meillä noita rahoja löydy..

Soitettiin sitten takaisin Kissaan ja Koiraan ja sieltä kirjoitettiin antibioottiresepti, koska koira on ollut perusvirkeä ja lähtenyt innoissaan pihalle yms. Sovittiin myös leikkaus maanantaiksi ja kallein heillä kohdunpoisto on ollut 620e, eli win win win! Saadaan tuttua, laadukasta palvelua kohtuuhintaan! 

Rahoitus saatiin iskältä ja siskon poikaystävältä (sisko siis omistaa koiran joten hän myös maksaa leikkauksen, tai tässä tapauksessa lainaa ja maksaa takaisin) 

Luppa on vieläkin normaali itsensä, ruokahalu ja juomahalu on entisellään ja lenkille lähtee aina yhtä innokkaasti, ainut on että alapäästä valuu mätää. Huominen  vielä kestetään ja sitten leikataan :) ja tiedän että siellä on varmasti niitä, joiden mielestä on eläinrääkkäystä pitkittää leikkausta antibiooteilla, mutta jos ell on sitä mieltä että kyllä koira jaksaa niin me uskotaan ja odotetaan. Jos kuitenkin karvaturrin olotila huononee huomatavasti niin sitten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä Tuhatjalkaan. Sitä me emme halua, mutta se on pakko tehdä jos ei ole muuta vaihtoehtoa.

Ja vielä loppuun kysymyksenä, tietääkö kukaan voiko toista lemmikkiä pitää huoletta vapaana vaikka toisella on märkäkohtu? Meidän kissa on siis steriloitu, eikä kohtua ole, mutta voiko tuon bakteerisen märän nuolemisesta aiheutua kissalle jotain? Toistaiseksi ollaan siis pidetty kaveruksia erillään :)

Valehtelusta ja muusta

Vielä eilen illalla mietin, että mitäköhän tästä päivästä tulee, sen verran vihainen olin yhdelle ihmiselle. Lopulta sain kuitenkin mieltäni pitkään vaivanneet asiat selvitettyä ja on paljon parempi mieli ja fiilis. Tähän ihmiseen en välttämättä enää ikinä pidä yhteyttä, sen verrna tökerösti on käyttäytynyt (en kyllä väitä että itse olisin puhtoinen ja täydellinen ihminen, en todellakaan). En edes vielä tiedä aikooko hän pitää minuun yhteyttä tai haluaako, odotan että vastaisi minulle vielä kerran, mutta toisaalta en vain uskalla toivoa/odottaa sitä. Saa nähdä.

Oon tykästynyt tosi paljon tähän biisiin, sopivan menevä ja energinen, mutta itseasiassa aika hyvät lyriikat. Tämä myös yhdistää kahta aivan mahtavaa laulajaa ja artistia, Demi Lovatoa ja Cher Lloydia. Kuulostavat tosi hyvältä yhdessä ja muutenkin tämä biisi on todella onnistunut, kuten myös koko Demin uusin levy. Pidän kaikista ja tämän lisäksi lemppareitani ovat Neon Lights, Nightingale ja Made in the USA.

 

Mä haluan jakaa muutamia mun ajatuksia valehtelemisesta. Kaikkihan sitä tekee, myös minä ja aivan varmastimyös sinäkin, ainakin jossain määrissä joskus. Itse vihaan valehtelua, varsinkin jos valehtelee itsestään ja isoista asioista. Joskus valehtelu voi olla jopa hyväksi, jos ei halua loukata toisen ihmisen tunteita, mutta itselläni ainakin tuntuu pieni pisto sydämessä, jos kerron pienen valkoisen valheenkin. 

Kuten jo sanoinkin, niin vihaan ihmisiä jotka valehtelvat itsestään. Häpeäväötkö he jotain asiaa oikeasti niin paljon, ettei siihen auta mikään muu kuin valehtelu. Ymmärrän, jos vielä etsii itseään ja omaa identiteettiään ja valehtelee netissä yksittäisille ihmiselle ja esiintyy jonain muuna mitä on, mutta jos oikeasti aikoo tutustua ja tutustuu ihmiseen, niin silloin on vaikea puhua enää itseään valheista ulos ja alkaakin peittää valheita taas uusilla ja taas uusilla valheilla. Helpommalla siis pääsisi, jos jättäisi valehtelemisen kokonaan pois. 

Sori, jos oli vähän sekavaa tekstiä, toivottavasti joku sai jotain irti.